Liikun­nan iloa, ajatus­ten vaihtoa ja rupat­te­luseu­raa

Jos kynnys lähteä liikku­maan yksin on korkea, niin vertais­tuella se madal­tuu.

Syksyllä 2022 Liperin kunnassa alkoi aivan uusi liikun­ta­neu­von­nan toimin­ta­muoto: liikun­ta­neu­vonta pienryh­mässä. Ensim­mäi­sestä hausta mukaan lähti neljän hengen porukka. Ryhmä on käynyt syksyn mittaan kokei­le­massa yhdessä valit­se­mi­aan liikun­ta­muo­toja terveys­lii­kun­na­noh­jaaja Mira Kosta­mon ohjaa­mana: porukalla on käyty sauva­kä­ve­le­mässä, kunto­sa­lilla ja uimahal­lissa.

Marras­kui­sena iltana puoles­taan kokoon­nu­taan viiden­teen tapaa­mis­ker­taan Ylämyl­lyn koululle keskus­te­le­maan ravin­nosta ja unesta. Ja jottei tämäkään tapaa­mi­nen menisi pelkäksi istumi­seksi, lopuksi otetaan jumppa­ma­tot esiin ja pidetään kehon­huol­to­tuo­kio.

Kirsi Nilma­nen on innos­tu­nut ryhmän myötä Lipra­kan vesijum­pista. Seuraa­kin on harras­tuk­seen löyty­nyt sekä pienryh­mästä että sen ulkopuo­lelta – puska­ra­dio on nimit­täin toimi­nut ja jumppiin ovat innos­tu­neet mukaan kaverit ja kaverin kaverit.

”Tykkään Lipra­kan uimahal­lista, koska se on pieni ja rauhal­li­nen. Siellä saa oman lepohet­ken työpäi­vän jälkeen”, Kirsi kehuu. ”Ja minusta kunto­sa­lilla oli ennen tylsää, mutta nyt se olikin hauskaa, kun teimme kunto­sa­lit­ree­niä kierto­har­joit­te­luna.”

”Jyrissä on kunto­sa­lille yleisö­vuo­ro­ja­kin joka päivä”, Sari Enkamo lisää. Hän on intou­tu­nut käymään kunto­sa­lilla kahdesti viikossa. ”Uimahal­lis­sa­kin ehkä rupean käymään, vesijuoksu ainakin kiinnos­taisi”, Sari miettii.

Vertais­tuki kannus­taa ylös ja ulos

Kynnys lähteä liikku­maan yksin on aika iso, tuumi­vat naiset yksissä mielin. Siihen pienryh­män vertais­tuki on ollut omiaan.

Liikku­mi­nen pitää fyysistä työtä tekevän Sarin kehon tehok­kaassa työkun­nossa. Myös operoi­dun olkapään vuoksi on tärkeää saada kuntout­ta­vaa liikettä keholle. Vaikka taustalla on aktii­vi­sia vuosia eri liikun­ta­har­ras­tus­ten parissa, lasten myötä omat harras­tuk­set jäivät ja korvaan­tui­vat lasten harras­tuk­siin kuskaa­mi­sella.

Myös Kirsillä on aktii­vi­nen työ, jossa askelia voi tulla päivässä 10 000.

”Fysio­te­ra­peutti kertoi, ettei se kuiten­kaan ole saman­laista liikun­taa kuin lähteä vaikkapa luontoon kävelylle”, Kirsi toteaa. ”Ihan on ärsyt­tä­nyt välillä itseä­kin, kun ei tule lähdet­tyä vaan katse­lee vain kodin ikkunasta aukene­vaa maise­maa!”

”Parasta tässä ryhmässä on se, kun on niin kiva nähdä muita ja tehdä yhdessä. Vertais­tuki pakot­taa minun laiskan loivaa luonnet­tani liikkeelle”, Sari hymyi­lee. Uutena liperi­läi­senä hän on löytä­nyt ryhmästä uusia tuttuja. Housun­kau­lus­kin on kummasti löysty­nyt.

”Minulle saavu­tus on jo se, että olen lähte­nyt liikkeelle. Tänään­kin olisin voinut ajatella, että eipä jaksa yksin lähteä”, Kirsi kuvai­lee. ”Parasta pienryh­mään lähte­mi­sessä on liikun­nan ilo, ajatus­ten vaihto ja se että aina on kiva rupatella toisten kanssa.”

Enkamon ja Nilma­sen mielestä ryhmä­ta­paa­mi­sia olisi mukava vielä jatkaa pidem­pään­kin, mutta onneksi viesti­tel­len voi edelleen sopia yhtei­sistä vesijum­pista ja kunto­sa­li­käyn­neistä. Tapaa­mi­sia on loppu­vuo­desta vielä yksi, ja sen sisäl­löksi päätet­tiin yhdessä tuumin kunto­sa­lia ja vesilii­kun­taa Lipra­kassa.

Pienryh­miä käynnis­tel­lään sitä mukaa, kun sopivia porukoita muodos­tuu! Lue lisää: www.liperi.fi/liikuntaneuvonta