Kirkkaan Kuorin­gan puolesta

Kuorin­gan järviyh­dis­tyk­sessä kannus­te­taan jokaista Kuorin­gan äärellä toimi­vaa edistä­mään järven hyvin­voin­tia.

Julkaistu 13.7.2023

Kuorin­gan länsi­ran­nalla on heinä­kui­sena aamupäi­vänä leppoisa tunnelma. Rannan tuntu­massa uisken­te­le­vat kalan­poi­ka­set erottu­vat hyvin kirkkaasta ranta­ve­destä, kun Leila Kontka­nen ja Esko Päivi­nen istah­ta­vat laitu­rille kuvaa varten.

“Ahven on Kuorin­gan yleisin kala. Se yleis­tyy huoles­tut­ta­van nopeasti. Ahvenet syövät muikun poika­sia”, Päivi­nen tietää.

29 vuotta osakas­kun­nan toimin­nassa mukana ollut Päivi­nen tuntee Kuorin­gan kuin omat taskunsa. Tänne on istutettu muun muassa lohika­loja ja harjusta. Muikun kanta on tällä hetkellä hyvä, samoin siian. Särki­ka­loja ei ole lainkaan.

Jos harvi­nai­sen kirkas­ve­ti­nen järvi pääsisi samene­maan ja veden­laatu huono­ne­maan, olisi sillä vaiku­tuk­sensa monipuo­li­seen kalakan­taan.

“Jos Kuorin­gan kunnosta ei huoleh­dita, vesi tummuu ja kalakanta muuttuu: arvoka­lat häviä­vät ja ruskean veden kalat lisään­ty­vät.”

Kuorinka on herkkä ulkoi­selle kuormi­tuk­selle

Kontka­nen ja Päivi­nen ovat jäseniä Kuorin­gan järviyh­dis­tyk­sen halli­tuk­sessa. Molem­milla on vuosi­kym­men­ten tausta kirkas­ve­ti­seltä Kuorin­galta: liperi­läis­syn­tyi­nen Leila Kontka­nen viettää aikaa Kuorin­gan kesäasun­nol­laan vuosit­tain touko­kuun kieppeiltä syksyyn saakka, Esko Päivi­nen puoles­taan asuu ympäri­vuo­ti­sesti järven etelä­päässä Häyryn­lah­dessa.

Vuonna 2020 he saivat kutsut Kuorin­gan järviyh­dis­tyk­sen perus­ta­mis­ko­kouk­seen. Yhdis­tys päätet­tiin perus­taa, koska sen nimissä onnis­tuu avustus­ten hakemi­nen erilai­siin kunnos­tus­toi­miin.

Kuorinka on kirkkau­tensa, karuu­tensa ja luontonsa ansiosta ainut­laa­tui­nen järvi. Veden­laatu on erinomai­nen ja näkösy­vyys 10 metriä. Kuorinka onkin liitetty Euroo­pan laajui­seen Natura 2000 ‑ohjel­maan. Järvi on herkkä ulkoi­selle kuormi­tuk­selle, koska valuma-alue on pieni ja vesi vaihtuu hyvin hitaasti, yli 21 vuodessa. Siksi veden erinomai­sen laadun ylläpito on erityi­sen tärkeää.

Järviyh­dis­tyk­seen kuuluu niin mökki­läi­siä ja ranta-asukkaita kuin maano­mis­ta­jia, kalas­ta­jia ja muita järven ystäviä. Yhdis­tys levit­tää tietoutta Kuorin­gasta, järjes­tää tapah­tu­mia ja talkoita sekä suunnit­te­lee ja toteut­taa Kuorin­gan kunnos­tus­toi­mia.

Jokai­nen voi tehdä osansa

Kesä on järviyh­dis­tyk­sessä käytän­nön toimien aikaa. Talvi­kau­della keski­ty­tään jakamaan tietoutta Kuorin­gasta ja järviyh­dis­tyk­sestä. Yhdis­tys käy myös parhail­laan neuvot­te­luja kostei­kon raken­ta­mi­sesta.

“Kesäi­sin niite­tään ruovi­koita yleisiltä rannoilta. Jokai­nen saa myös niittää itse omia ranto­jaan: se onnis­tuu vaikka kävel­len vedessä ja käsin ruovi­koita poista­malla, kuten itse teen”, Kontka­nen kertoo.

Jokai­sella on mahdol­li­suus tehdä osansa Kuorin­gan kunnossa pitämi­seksi. Kesäi­sistä päivistä Kuorin­gan uimaran­nalla nautis­ke­leva lomai­lija nakkaa eväskää­reet roskik­seen tai vie ne mukanaan kotiin. Maton­pe­su­puu­hat kannat­taa hoitaa maton­pe­su­pai­koilla, ei laitu­reilla. Yhdis­tyk­sen toimin­taan voi osallis­tua kuka tahansa vaikkapa niitto­tal­koi­den muodossa.

Mökki­läis­ten, asukkait­ten ja maano­mis­ta­jien olisi hyvä muistaa esimer­kiksi se, että ranta­pusi­kot ja töyräät suojaa­vat rantaa kulumi­selta ja järveä ravin­teilta. Ojiin on hyvä jättää mutkia ja töyssyjä, jotka suodat­ta­vat virtaa­vaa vettä. Metsän­kaa­to­töi­den jättei­tä­kään ei pidä jättää veteen.

“Kaikin keinoin pyrimme siihen, että voisimme antaa tuleville jälki­pol­ville mahdol­li­suu­den kokea Kuorin­gan elämys sellai­sena kuin olemme sen itse saaneet kokea”, Leila Kontka­nen tiivis­tää.

Kuorin­gan järviyh­dis­tyk­sen verkko­si­vut